Pehmoisia kohtaamisia

Eläinten ja luonnon hyvinvointivaikutukset ovat tutkitusti merkittäviä ja haluamme tilallamme tarjota palveluissamme hyvinvointia ihmisille. Eläimet ovat hyvinvoinnin kivijalkana palveluissamme luontoelämysten rinnalla.  Alpakkaelämysten lisäksi eläinavusteisessa hyvinvointi-, virkistys- sekä tyhy-toiminnassa hyödynnämme avaraa pihapiiriämme, lähimetsää laavuineen sekä ympäröivää luontoa laajemmin. 

Tilan eläimet pystyvät toimimaan ihmisten kanssa eikä niitä tarvitse pelätä. Eläinten kasvatustyötä Merikeinussa on tehty viitisen vuotta. Kasvatus perustuu siihen, että kasvatettavat eläimet pystyvät toimimaan ihmisten kanssa ja niihin pystytään luottamaan. Lajikohtaiset erityispiirteet huomioidaan toiminnassa ja eläinten turhaa stressiä pyritään välttämään tekemisissä. Kaikki tilalla tapahtuva tekeminen on eläimille helpompaa kuin oman lauman luota poistumiset. Sekä alpakka että vuohi on laumaeläin ja ne tarvitsevat oman lauman edustajia lähelle. Toiset enemmän kuin toiset, yksilöllisiä eroja löytyy myös eläimistä.

Alpakka oli meille vielä vieras otus vuonna 2015. Kun pohdimme tilan tulevaisuutta 2016, isäntä ehdotti emännälle alpakoiden hankkimista ja siitä suunnitelma lähti etenemään. Vuonna 2018 aloitimme jo tilan pihaton rakennustyöt.

Tällä hetkellä tilallamme asuu vakituisesti kuusi alpakkaa (joista yksi on kesän 2023 vasa) ja kahdeksan afrikkalaista kääpiövuohta. Lisäksi käytämme eläinavusteisen työn apuna kaneja. Kissat toimivat tallikissan roolissa ja liikkuvat omia teitään ja aikojaan pihapiirissä. 

Eläimillä ja luonnolla on selkeästi omaankin hyvinvointiin merkittävä vaikutus. Huolimatta päivän kiireistä ja hankalista työtehtävistä, päivän päätteeksi hakeutuu aina hetkeksi pihattoon katselemaan alpakoita ja rapsuttamaan vuohia, mikä laskee heti stressitasoa.  

Alpakoiden elämisen ja olemisen rentous on paljon inka-kulttuurin ideologiaa, missä kaikki valo ja ilo palvelee elämää. Rennolla elämänotteella pääsee energia virtaamaan sisään, jolloin ihmisen (ja alpakan) sisäinen valo pääsee esille. Valo symbolisoi rakkautta luontoon, eläimiin ja itseen.  

Alpakoiden arjen olemisen viisauksiin kuuluukin riittävän usein toteutuneet lepotauot, minkä avulla onnistuu stressitön elämänkulku. Meidän ihmisten olisikin hyvä muistaa tämä omassa arjessamme. 

Jokaisen alpakan esittelykuvassa, on samalla myös juuri esittelyssä olevan alpakan oma ”arjen olemisen viisaus”. 

Etelä-Amerikan Andien vuoristoseutu on ollut harvinaisten ja arvokkaiden alpakoiden kotipaikka vuosituhansien ajan. Inka sivilisaatio kasvatti ja jalosti alpakoita jo yli 5000 vuotta sitten, kutsuen niiden villaa ”Andien kullaksi”, jota vain ylhäisimmät sivilisaation jäsenet saivat kantaa yllään. 

Inka intiaanit pakenivat alpakoiden kanssa espanjalaisia valloittajia korkealle vuoristoon, ohueen ilman alaan, niin etteivät valloittajat kyenneet niitä sinne seuraamaan. Tätä aluetta kutsutaan Altiplanoksi. 

Tämä lienee yksi syy alpakan kykyyn selviytyä melko ankarissa oloissa, joissa kotoisammat, historialtaan nuoremmat kotieläimet kuten lammas ja lehmä, eivät selviä.

Korkea ilmanala ja karkea maisema mahdollistavat kestävämpien eläinten selviämisen ja sieltä löytyvät juuret tämän päivän alpakoiden geenilinjoille. 

Alpakat jaetaan kahteen rotuun, sureihin ja huacayoihin. Huacaya on tunnetumpi pörröinen alpakka ja sureja koko maailman alpakkapopulaatiosta on vain arviolta 3%-5%. Suomestakin löytyy muutama puolisuri. 

Rodut ovat helppo erottaa toisistaan. Huacayalla on pörröinen villa ja surilla kiiltävä kynämäisesti alaspäin laskeutuva villa. Huacaya alpakka tuottaa keskimäärin 2-3 kiloa villaa vuodessa. Parhaimmat eläimet yltävät jopa viiteen kiloon vuodessa.  

Alpakat ovat rauhallisia ja hiljaisia eläimiä. Ne ovat erittäin laumasidonnaisia ja aina on hyvä olla vähintään kolme eläintä alpakkalaumana. 

Alpakoiden aidan ei tarvitse olla mahdottoman korkea. Aidan tarkoitus on pikemminkin pitää muut eläimet poissa alpakoiden luota. Alpakat kunnioittavat yleensä normaalia lammasaitaa. 

Suomen oloissa alpakka tarvitsee neljäseinäisen suojan. Kesähelteellä alpakan pitäisi päästä varjoon halutessaan. Mukavinta alpakoille on elää pihatto-olosuhteissa, missä ne voivat itse päättää milloin ovat sisällä ja milloin ulkona. Usein alpakat oleilevat siellä, missä niiden ruokaheinätkin ovat.

Alpakat tykkäävät laiduntamisesta ja niille olisi erittäin mieluisaa päästä kesäaikaan laitumelle, mutta ne pitävät myös puista ja metsiköistä sekä piehtaroimisesta hiekassa tai mudassa.

Alpakat syövät kesäkautena pääosin tuoretta heinää ja ruohoa sekä kuivaheinää ja vitamiini- ja kivennäispellettiä. Suikaloidut ohkaiset porkkanasiivut, oksat ja männynhavut sekä horsmat ja muut kasvit ovat alpakoille mieleen. 

Alpakat madoitetaan tarpeen mukaan. Loistilanne kartoitetaan kakasta laboratoriossa säännöllisesti. 

Huacaya-alpakat keritään joka vuosi. Kerinnän tekee ammattikeritsijät ja kerinnän yhteydessä alpakan hampaat lyhennetään tarvittaessa.

Kerinnän yhteydessä leikataan myös alpakan kynnet. Kynsien leikkaus tehdään tarpeen mukaan, noin 2-3 kertaa vuodessa.