Saammeko esitellä yhden Vuorenpään tilan kantavan hahmon, vaikuttajan ja värikkään persoonan historiasta, Vuorenpään Mooseksen. Mooses oli alpakkatilan nykyisen emännän, Sarin isän äidin isä. Suvun tarinoissa välittyy vielä näin vuosikymmenten jälkeenkin Mooseksen elämänilo ja sydämmellisyys. Mooses oli isoisä, joiden parissa suvun lapset viihtyivät. Hän oli aina valmis leikkiin, jos tilan töiltään vain ehti. Nämä arvot ja tilan sielukkuus ovat säilyneet yli sukupolvien ja toivomme, että pystymme välittämään samaa omassa työssämme tilalla.
Vuorenpään oma ”Eemeli”
Vuorenpään Mooseksen tarina alkaa vuonna 1899, kun talonpoikaisperheeseen syntyy Carl Gustaan ja Annan nuorimmainen poika. Tuohon aikaan tilalla viljeltiin viljaa ja kasvatettiin lehmiä sekä käytettiin hevosia apuna tilan töissä. Mooses oli luonteeltaan vilkas ja iloinen poika, joka ehti tilan touhuissa moneen mukaan. Isoveli ja siskot hoitivat Moosesta usein vanhempien ollessa tilan töissä ja pikku veli ehtikin järjestää monenlaista metkua ja haastetta vanhemmille sisaruksilleen.
”Kielon tapaus”
Mooses livisti usein navettaan tilan parhaiten lypsävän Kielo-lehmän luokse ja yritti lypsää Kielosta maitoa juotavakseen. Kielon tuore maito oli Mooseksen herkkua. Kielo oli leppoisa lehmämamma, eikä yleensä ollut moksiskaan Mooseksen lypsämisyrityksistä. Eräänä kauniina päivänä, muu perhe oli heinätöissä pellolla ja äiti keittiössä tekemässä päivän lounasta. Mooses livisti taas Kielon luokse. Tällä kertaa Mooseksen lypsyotteet olivatkin Kielolle liian rajut ja se päästi kunnon mylväisyn pojan puristaessa utaretta. Mooses lensi pyllylleen lehmän lantakasaan ja Anna-äiti juoksi kiireellä navetan suuntaan.
Äiti löysi Mooseksen lantakasasta kasvot maitoa valuvina nauraa rätkättämässä Kielon vieressä. Äiti passitti nopeasti Mooseksen ulos navetasta ja pesulle vaihtamaan puhtaat vaatteet päällensä. Hän tarkkaili Kieloa ja mietti huolissaan: ”Eihän Kielo koskaan ole tuollaista mylvintää vielä päästänyt”. Käsikopelolla Anna-äiti tutki Kielon utareet. Hän havaitsi nopeasti, että Kielolla oli utaretulehdus ja kiitti mielessään Mooseksen metkua – tulehdus olisi saattanut jäädä huomaamatta ilman pojan puristeluja!
Unelmien alku
Myöhemmin pellon laidalla Mooses istui Pirkko-hevosen kieseillä heinätöissä ja unelmoi. Kiesit liikkuivat hiljaa keinahdellen eteenpäin. Unen ja valvetilan rajamailla, Mooses totesi isälleen: ”Minusta tulee isona Vuorenpään herra ja omistan ainakin 100 lehmää, millä vien kaikille kylän lapsille maitoa oman pullollisen portin pieleen joka aamu. Kielon maito on ihan parasta ja kaikkien lasten tulisi saada maitoa aamusella! ”.
Nykyinen tilan emäntä, Sari, on Mooseksen tyttären pojan tytär. Vuorenpään tila itsessään on pysynyt suvun hallussa, vaikka itse rakennukset ovat matkan varrella muuttuneet ja lisääntyneet.
